Lihavuus

Lihavuus on krooninen, monitekijäinen sairaus, jossa kehon rasvakudoksen liiallinen kertyminen haittaa terveyttä. WHO luokittelee lihavuuden sairaudeksi, ja se määritellään painoindeksin (BMI) ollessa 30 tai yli. Lihavuus jakautuu kolmeen luokkaan: luokka I (BMI 30–34,9), luokka II (BMI 35–39,9) ja luokka III eli sairaalloinen lihavuus (BMI 40+). Suomessa noin 25 % aikuisista on lihavia.

Lihavuus lisää merkittävästi riskiä lukuisiin sairauksiin: tyypin 2 diabetes (riski 7-kertainen), sydän- ja verisuonitaudit, uniapnea, tietyt syövät (rinta-, suolisto-, kohtusyöpä), tuki- ja liikuntaelinongelmat, masennus ja hedelmättömyys. Lihavuus myös lyhentää elinajanodotetta keskimäärin 5–10 vuodella luokasta riippuen.

Lihavuus ei ole pelkästään yksilön valintojen seurausta. Siihen vaikuttavat genetiikka (periytyvyys 40–70 %), ympäristö (ruokatarjonta, arkiliikkumisen väheneminen), psykologiset tekijät (stressi, tunnesyöminen, traumat), hormonaaliset tekijät ja sosioekonominen asema. Tämä on tärkeää ymmärtää, jotta lihavuuteen suhtaudutaan ilman syyllisyyttä tai häpeää.

Lihavuuden hoito vaatii kokonaisvaltaista ja pitkäaikaista lähestymistapaa: ravitsemusmuutoksia, liikuntaa, käyttäytymisterapiaa ja tarvittaessa lääkinnällistä (esim. GLP-1-agonistit) tai kirurgista hoitoa (lihavuusleikkaus). Jo 5–10 % painonpudotus tuottaa merkittäviä terveyshyötyjä, vaikka normaalipaino ei toteutuisikaan. Tärkeintä on pysyvät elämäntapamuutokset, ei tilapäiset dieetit. Lihavuus liittyy ylipainon, BMI:n ja metabolisen oireyhtymän käsitteisiin.

Päivitetty viimeksi: 1. huhtikuuta 2026